Aktiivinen salkunhoito -silkkaa rahan tuhlausta!
Kustannusten vaikutusta yksityisten sijoittajien tuottoihin on tutkittu paljon käytännössä. Kalifornian yliopiston professorit Brad Barber ja Terrence Odean tutkivat 60 000 yksityissijoittajan sijoituspäätöksiä USA:ssa seitsemän vuoden (1991-1997) ajanjaksolla. Kotitaloudet omistavat noin puolet USA:n osakkeista, joten yksityissijoittajien käyttäytyminen vaikuttaa markkinoihin yhtä paljon kuin ammattimaisten rahastonhoitajien päätöksetkin.
Tutkimuksen mukaan osakemarkkinat tuottivat kyseisenä ajanjaksona keskimäärin 17,9 % vuodessa. Kotitalouksien keskimääräinen vuosituotto ilman kustannuksia oli 18,7 % eli siis parempi kuin markkinoilla keskimäärin. Mutta kaupankäyntikustannusten huomioimisen jälkeen keskimääräinen sijoittajien nettotuotto olikin vain 16,4 % vuodessa eli siis vähemmän kuin markkinoilla keskimäärin.
Tutkijat jakoivat sijoittajat viiteen ryhmään kaupankäyntiaktiivisuuden mukaan. He havaitsivat, että mitä passiivisempia sijoittajat olivat, sitä suurempia nettotuottoja he myös saivat. Erittäin passiivisen sijoittajan nettotuotto oli noin 17%, kun taas erittäin aktiivisen sijoittajan nettotuotto oli vain noin 13%. Miljoonat ihmiset siis tieten tahtoen tuhlaavat miljardeja dollareita yksinkertaisesta kaupankäynnin ilosta.
Eivätkö piensijoittajat todellakaan ymmärrä kustannusten merkitystä osakesijoittamisessa? Onko kaupankäynnin ilo sen arvoista, että siitä kannattaa maksaa? Eikö sijoittamisen tarkoitus ole saada mahdollisimman paljon tuottoa rahoilleen? Vai johtuuko yltiöpäinen kaupankäynti ihmisten suuresta itseluottamuksesta ja luulosta, että juuri minä kykenen löytämään ne osakkeet jotka huomenna tulevat nousemaan? No, oli miten oli omia rahojaanhan kukin tuhlaa.
Noudattavatko osakemarkkinat “juopon kävelyä”?
Random walk (satunnaiskulku tai ”juopon kävely”) on käsite, joka tarkoittaa, että tulevia askelia tai tulevaa suuntaa ei voi ennustaa menneen (jo otettujen askelien) perusteella. Osakemarkkinoilla käsite tarkoittaa, että lyhytaikaisia kurssiheilahteluja ei voi ennustaa. Random walk –teorian ideaa kuvaa hyvin seuraava tarina: Kuukauden lopussa Menestynyt Salkunhoitaja tutkiskeli menneen kuun tilastoja. Hän havaitsi pettymyksekseen, että vaikka oli päihittänyt markkinat reilusti edellisen kuukauden osalta, oli hänen hallinnoimansa rahasto tällä kertaa hävinnyt vertailukohtana olevalle indeksille. Hänen uusi työtoverinsa oli kuitenkin pystynyt lyömään vertailuindeksin parilla prosentilla. Menestynyt Salkunhoitaja ei ollut vielä edes ehtinyt tutustua uuteen kollegaansa, mutta havaittuaan tämän taidot heräsi uteliaisuus tätä uutta tulokasta kohtaan. Hän päättikin heti ottaa selvää kuka uusi salkunhoitaja oli ja mitä sijoitusstrategiaa hän oikein noudatti pystyessään saavuttaa paremman tuoton kuin Menestynyt Salkunhoitaja itse. Heti seuraavana aamuna Menestynyt Salkunhoitaja asteli uuden kollegansa toimistoon, jossa tämä kuorsasi sikeästi tuolillaan.
- Etkö meinaa tehdä olleenkaan töitä? Sinunhan pitäisi kiireen vilkkaa etsiä uusia houkuttelevia yhtiöitä salkkuusi, jotta päihittäisit vertailuindeksin myös ensi kuussa. Et ole tainnut vielä edes tutkia uusia tilinpäätöksiä, ihmetteli Menestynyt salkunhoitaja kollegansa nähdessään.
Uusi työtoveri purskahti nauramaan ja sanoi:
- Minulla on apulainen osakkeiden poimimista varten. Hän on todella hyvä. Hän tosin erehtyy suurin piirtein joka toinen kerta suosituksissaan, mutta eipä haittaa, koska kaikki muutkin salkunhoitajat onnistuvat vain noin 50 % todennäköisyydellä osakevalinnoissaan.
Menestynyt salkunhoitaja suuntasi katseensa lattialle ja hänen suunsa loksahti auki. Lattialla istui apina, joka heitteli tikoilla seinälle kiinnitettyä pörssisivujen kohdalta auki olevaa sanomalehteä.
Vaikka edellinen onkin vain tarina, on sen sisältämä viesti täyttä totta. Monien tutkimusten perusteella on havaittu, että aivan sattumanvaraisesti valittu (tikkaa heittämällä) salkku on tuottanut yhtä hyvin kuin tarkoin harkittujen toimenpiteiden mukainen salkku. Kertooko tämä salkunhoitajien ja analyytikoiden heikkoudesta? Luulenpa, että sijoituammattilaiset ovat kyllä aikoinaan lukeneet läksynsä niin portfolioteorioista kuin osakkeiden hinnoittelumalleistakin eli ammattitaidon puutteesta tuskin on kyse. Olisiko siis sittenkin hyväksyttävä tosiasia markkinoiden tehokkuudesta ja random walk -teorian paikkansa pitävyydestä?
Miten päihittää ammattilaiset heidän omassa lajissaan!
Vähintään keskivahvat informaatiotehokkuuden ehdot täyttävillä markkinoilla eli käytännössä kaikilla suurilla osakemarkkinoilla kuten USA:ssa ja jopa Suomessa (monien tutkimusten mukaan) kenelläkään ei ole enemmän tietoa kuin toisella. Jotkut tekevät vain hyviä arvauksia –ja jotkut sitten huonompia. Toisin sanoen kenelläkään ei ole kristallipalloa, joka ennustaisi tulevia osakekursseja. Indeksisijoittaminen ei perustu arvauksiin eikä jännityksen hakemiseen. Se perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin passiiviseen odotteluun. Tärkeitä eivät ole päivän nousijat ja laskijat vaan kokonaisuus, joka pitkällä aikavälillä tuottaa aina markkinoiden keskimääräisen bruttotuoton.
”Osakekurssien historiaa ei pysty käyttämään tulevaisuuden ennustamiseen millään järkevällä tavalla. Tulevaisuuden osakekurssit ovat yhtä hyvin ennustettavissa kuin sarja satunnaislukuja.”
Eugene Fama
Indeksisijoittaminen ei vaadi juuri lainkaan kaupankäyntiä, joten siitä aiheutuvat kustannukset ovat erittäin vähäiset. Indeksisijoittajan ei myöskään tarvitse jatkuvasti kerätä tietoa sijoituskohteista, joten tähän käytettyjä kustannuksia –olivatpa ne sitten eksplisiittisiä (suoria) tai implisiittisiä (epäsuoria, kuten vaiva ja tuhlaantunut aika)- ei myöskään ole. Näin ollen indeksisijoittajan pitkän aikavälin nettotuotto (tuotto kustannusten jälkeen) on itse asiassa suurempi kuin markkinoilla keskimäärin.
Indeksoinnilla päihität siis suurimman osan ammattimaisista salkunhoitajista! Mutta kysymys kuuluukin, miksi niin harva valitsee indeksoinnin sijoitusstrategiakseen.