Lyhyt kauppa kuin kolikonheittoa

Täälläkin olen törmännyt kysymyksiin, jotka koskevat väitteitäni lyhyen aikavälin kaupankäynnin kannattamattomuudesta. Kuten artikkeleistani on voinut päätellä suosin osta ja pidä -strategiaa, jota voidaan pitää treidauksen vastakohtana. Miksi luotan enemmän pitkän aikavälin arvosijoittamiseen (tehottomilla markkinoilla ja tehottomissa markkinatilanteissa) ja indeksointiin (tehokkailla markkinoilla), kuin nopeaan kauppaan? Seuraavassa perusteluja sijoitustoimintani premisseille, jotka johtavat vääjäämättömästi treidauksen välttämiseen ja pitkän tähtäyksen arvosijoitusstrategian preferointiin. Olen yrittänyt jättää pois liian kaukana käytännön sijoittamisesta olevat esitykset random walk -teoriasta ja tehokkaiden markkinoiden hypoteesista, joihin nojautuen akateemikot vertaavat lyhyen aikavälin keinottelua kolikonheittoon. Perusteluni kyllä osittain pohjautuvat näihin teorioihin, mutta näkökulma on tässä käytännönläheisempi ja siten helpommin ymmärrettävissä.

Kuten jokainen päivittäistä pörssiuutisointia seuraava voi havaita, osakekurssit heilahtelevat tavallisesti hyvin paljon päivästä toiseen. Kukaan ei voi valehtelematta väittää, että osaisi ennustaa päivän nousijat tai laskijat. Teknisellä analalyysillä pyritään ennakoimaan markkinoiden lyhyen aikavälin liikkeitä, mutta akateemisten tutkimusten mukaan tämänkään avulla ei päästä säännönmukaisesti ylituottoihin. Osakkeiden liikkeitä voi siis verrata kolikonheittoon. Yhtä suurella todennäköisyydellä voit arvata nouseeko jokin tietty osake päivän tai vaikkapa viikon aikana, kuin voit ennustaa tuleeko kolikolla kruuna tai klaava.

Osakemarkkinoilla toimii päivittäin niin paljon sijoittajia, että uusi informaatio siirtyy hyvin nopeasti osakkeen hintaan. Tästä syystä yksittäiseen uutiseen perustuvaa tuottopotentiaalia ei markkinoilla ole olemassa. Liikkeellä siis pitäisi olla jo ennen uutisen julkaisemista, mutta ennustajan lahjoja en ole vieä kenelläkään havainnut olevan. Kaikkea informaatiota ei välttämättä hinnoitella tehokkaasti (ks. aikaisempi artikkelini “Mistä hyvät sijoitusideat on tehty?”). Tällaisten vaikeasti havaittavien hintaan vaikuttavien tekijöiden tuottopotentiaali kuitenkin purkaantuu yleensä vasta ajan kuluessa. Esimerkkinä voi olla vaikkapa tuottovaatimuksen hinnoittelu. Jos ostat aamulla ja myyt illalla et pääse hyödyntämään tällaisia mahdollisuuksia.

En väitä, etteikö monikin voisi saavuttaa markkinoiden keskimääräistä parempaa tuottoa lyhyellä aikavälillä, mutta kyse on silloin onnesta. Itse asiassa on täysin selvää, että lyhyessä kaupassa toinen puolisko voittaa markkinat ja toinen puolisko häviää niille. Totta on myös se, että treidari ja osakesäästäjä todennäköisesti pääsevät pitkässä juoksussa melko samansuuruisiin tuottoihin ennen kaupankäyntikustannusten huomiomista. Niiden huomioimisen jälkeen vähemmän kauppaa käynyt voittaa pelin.

Lyhyellä aikavälillä markkinapsykologia eli sijoittajien inhimillinen käyttäytyminen vaikuttaa osakekursseihin. Laskukauden paniikissa osakkeitä myydään liian helposti ja nousubuumissa kaikki osakkeet kelpaavat ostettavaksi. Mutta kuka osaa sanoa koska bull-markkina alkaa ja bear-markkina loppuu? Sijoittajien käyttäytymisen ennustaminen on lähestulkoon mahdotonta. Paljon helpompaa sitä vastoin on tutkia yritysten todellisia fundamentteja, kuten kannattavuutta, kasvunäkymiä, taloudellista asemaa ja muita tilinpäätöksestä luettavissa olevia tekijöitä. Osakekurssit eivät ole irrallaan yritystoiminnasta. Kannattavasti toimivat ja vakaasti kasvavat yritykset tuottavat omistajilleen vuosien saatossa kassavirtaa. Mitä edullisemmin tälaisia yrityksiä pystyy pörssin kautta itselleen hankkimaan, sitä suurempiin vuosituottoihin pitkällä aikavälillä on mahdollisuus päästä. Lyhyellä aikavälillä spekuloiva puolestaan ei pääse hyötymään millään tavalla talouskasvusta, jota pitävät yllä teknologian kehitys, työvoiman lisääntyminen sekä yritysksiin sijoitettujen pääomien kasvu.

Yrityksen todellinen suorituskyky tulee näkyviin vasta pitkän aikavälin kuluttua. Hyvänkin yrityksen hinta voi laskea markkinoiden sentimentin ollessa huono. Eihän tällaisessa ympäristössä voi olla mitään perusteltua menetelmää, jolla osakkeiden hinnan muutoksia voisi ennustaa. Mutta kunhan sijoittaja jaksaa odottaa yli suhdanteiden, istuen edullisesti ostamiensa hyvien yritysten osakkeiden päällä, hänen tuottonsa ei olekaan enää riippuvainen sattumasta.

Lyhyesti sanottuna edellä esitetyistä syistä johtuen lyhyt kauppa on epävarmaa kuten kolikonheitto, kun taas kärsivällinen pitkän tähtäyksen sijoittaminen on talouden perusfaktoihin perustuen melko varma tapa vaurastua.