Kenelläkään ei ole kristallipalloa!

Ammattimaisesti hoidetuista aktiivisista sijoitusrahastoista vuosittain noin puolet voittaa indeksituoton ja puolet häviävät sille. Tästä huolimatta suuri osa ihmisistä uskoo, että he eivät pysty kilpailemaan investointipankkien ammattilaisten kanssa ikään kuin työkseen sijoitustoimintaa harjoittavilla salkunhoitajilla tai analyytikoilla olisi jokin salainen tietolähde, joka tekisi heistä jotenkin parempia sijoittajia kuin kuka tahansa ”piensijoittaja”. Tietysti heillä on takanaan alan koulutus ja he tietävät mitä tekevät, mutta missään koulussa ei pystytä opettamaan mitä osakkeita tulisi valita ja miten lyödä säännöllisesti markkinat. Edes Nobel –palkittu rahoituksen professori William F. Sharpe Stanfordin yliopistosta, maailman ykkösanalyytikkona pidetty Abby Joseph Cohen investointipankki Goldman Sachsista tai maailman toiseksi rikkain mies sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn hallituksen puheenjohtaja Warren Buffet eivät pysty antamaan sinulle varmaa vastausta siitä, pitäisikö nyt ostaa esimerkiksi Nokiaa vai vaikkapa Yhdysvaltalaista IBM:ää. Juuri tämä tekee sijoittamisesta niin mielenkiintoisen lajin. Kaikki sijoittajat ovat tasavertaisessa asemassa keskenään. Kaikilla on mahdollisuus ainakin teoriassa saada samanaikaisesti informaatiota yrityksistä ja näin tehdä sijoituspäätökset julkaistun tiedon perusteella, sillä sisäpiiritiedon varassa tehdyt osakekaupat ovat lain mukaan kiellettyjä. Sijoitusalan ammattilaisilla ei siis ole mitään etuoikeuksia. Kenelläkään ei ole kristallipalloa!