Kuplista ja sijoittajien epärationaalisuudesta

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesin yhtenä tärkeimpänä oletuksena on, että sijoittajat käyttäytyvät rationaalisesti eli pyrkivät maksimoimaan hyötyään. Sijoittaminen on kuitenkin inhimillistä toimintaa, yhdistelmä taitoa ja tuuria. Tämä asettaakin tehokkaat markkinat uuteen valoon. Koska markkinoilla toimivat tavalliset epätäydelliset ihmiset (eivät tietokoneet), on pelissä myös tunteet eikä vain tarkoin laskelmin tehdyt päätökset. Kuitenkin eritoten akateemisessa sijoitustutkimuksessa ihmiselementti on jäänyt vähälle huomiolle aivan viimevuosiin asti. Onneksi nyt on kuitenkin alettu kiinnittää enemmän huomiota asiaan ja sijoittajien käyttäytymisestä onkin muodostunut uusi rahoitusteorian tutkimusalue.

Sijoittajien epärationaalisesta käyttäytymisestä (psykologisista tekijöistä) johtuen osakemarkkinoilla ilmenee silloin tällöin ns. kuplia. Kuplia on esiintynyt iät ja ajat aina 1500-luvun lopun Hollannin tulppaanikuplasta (esiintyy esimerkkinä lähes jokaisessa sijoittajien käyttäytymistä esittelevässä rahoituskirjassa) 1900-luvun lopun IT-kuplaan. Käsittämättömintä näissä kuplissa on se, että kukaan ei ole oppinut historiasta mitään. Pörssikurssien hurjaan nousuun lähdetään innolla mukaan, vaikka jokainen huomaa etteivät kurssitasot enää noudattele yritysten fundamentteihin perustuvia arvoja. Jälkiviisaana jokaisen on hyvä todeta, että arvasi kuplan joskus puhkeavan. Tosiasia kuitenkin on se, että ennen kuin kupla puhkeaa kukaan ei voi tietää onko kyse todella kuplasta vai ei. Voihan olla niin, että uusi teknologinen murros on pysyvästi nostanut osakekurssit korkeammalle tasolle (eikä tällöin ole kysymys kuplasta). Näin ajateltiin esimerkiksi muutama vuosi sitten informaatioteknologian läpimurron aikana. Ihmiset uskoivat, että IT olisi jotain niin mullistavaa, että vanhan talouden lainalaisuudet eivät enää pätisi. Oli syntynyt ns. uusi talous. Jälkeenpäinhän me kaikki kuitenkin tiedämme mitä tapahtui. Ironisinta tässä kaikessa on se, että jo vuonna 1929 osakekurssien hipoessa pilviä kuuluisa taloustieteilijä Irving Fisher Yalen yliopistosta erehtyi sanomaan seuraavaa: ”Autoteollisuuden luoman uuden talouden ansiosta osakkeiden hinnat ovat asettuneet pysyvästi korkeammalle tasolle.” Kaksi viikkoa tästä USA koki historiansa tuhoisimman pörssiromahduksen.

Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa? Kukaan ei etukäteen usko kuplaan, mutta jälkiviisaina ja rahansa menettäneinä jokainen on sitä mieltä, että kyllä tämä olisi pitänyt arvata. Jospa seuraavan buumin yhteydessä jokainen laskisi hitaasti kymmeneen ja muistelisi hieman historiaa ennenkuin laittaa viimeiset rahansa kuplan puhkeamista odottaviin osakkeisiin. Ehkä moni säästyisi kyyneliltä ja analyytikotkin pettyneiden sijoittajien haukuilta.