Mikä esti “bull-markkinan” Wall Streetilla 1964-1981?

Vaikka talouskasvu selittääkin pääosin osakekurssien pitkän aikavälin nousun, löytyy historiasta esimerkkejä kausista, jolloin talouskasvu ei ole juurikaan saanut pörssikursseja kohoamaan. Seuraavassa on Warren Buffettin klassikkoesimerkki edellä kuvatusta tilanteesta. Tarkastellaan 34 vuoden periodia ja jaetaan se kahteen 17 vuoden jaksoon. Alla näkyy ensimmäisen jakson aikana tapahtunut muutos Dow Jones –indeksissä. Voidaan havaita, että pörssikurssit eivät nousseet tuona aikana juuri lainkaan.

Dow Jones Industrial Average

31.12.1964: 874.12

31.12.1981: 875.00

Seuraavassa puolestaan on toisen jakson aikana tapahtunut muutos kyseisessä indeksissä. Tällä kertaa kurssinousu on ollut hurjaa.

Dow Jones Industrial Average

31.12.1981: 875.00

31.12.1998: 9181.43

Tarkemmin asiaan perehtymättä voisi kuvitella toisen 17 vuoden jakson valtavan ”bull-markkinan” johtuvan BKT:n suuremmasta kasvusta kyseisenä aikana. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ensimmäisen 17 vuoden jakson aikana BKT kasvoi itse asiassa enemmän kuin toisella jaksolla.

BKT:n kasvu

1964-1981: 373%

1981-1998: 177%

Mikä sitten on selityksenä sille, että ensimmäisen 17 vuoden jaksolla pörssikurssit pysyivät lähes paikallaan, suuresta talouskasvusta huolimatta ja toisen 17 vuoden jakson tilanne oli päinvastainen eli vähäisempi talouskasvu johti hurjaan kurssinousuun?

Osakemarkkinoiden erilainen käyttäytyminen johtuu kahdesta kriittisestä talouden muuttujasta ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä psykologisista tekijöistä, jotka myös tulivat mukaan peliin. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, mitä käsite sijoittaminen itse asiassa tarkoittaa. Sijoittaminen on rahojen laittamista sivuun tänään, jotta voisi saada enemmän rahaa huomenna. Tästä päästäänkin ensimmäiseen talouden muuttujaan, joka vaikuttaa osakkeiden hintoihin. Kyse on korosta. Taloudessa korot toimivat kuten painovoima fysiikassa. Kaikkina aikoina, kaikilla markkinoilla ja kaikissa maailmankolkissa pienetkin muutokset korkotasossa vaikuttavat kaikkiin sijoituskohteisiin. Tämä näkyy tietysti selvimmin bondien eli korkoinstrumenttien kuten joukkovelkakirjalainojen tai obligaatioiden kohdalla, mutta myös esimerkiksi maa-alueiden, öljyn ja osakkeiden kohdalla. Ja vaikutukset etenkin osakkeiden arvoon voivat olla valtavia. Jos korkotaso on esimerkiksi 13%, tulevaisuudessa sijoituksesta saatavan euron nykyarvo on huomattavasti pienempi kuin euron, joka saataisiin korkotason ollessa vaikkapa 4%.
Seuraavassa on tilastoja korkotasosta kolmelta keskeiseltä päivältä kyseisen 34 vuoden ajalta. Havaitaan, että korot nousivat dramaattisesti ensimmäisen 17 vuoden jakson loppua kohti (huono asia osakesijoittajille) ja laskivat taas toisen 17 vuoden jakson aikana.

Korot (pitkäaikainen valtion obligaatio)

31.12.1964: 4.20%

31.12.1981: 13.65%

1.12.1998: 5.09%

Korkojen ollessa korkealla sijoittajien laskiessa osakkeiden arvoja diskonttaamalla tulevaisuudessa saatavia osinkoja nykyhetkeen, muodostuvat ne erittäin alhaisiksi. Näin ollen suurin osa osakkeista on yliarvostettuja ja ostopäätöksien sijasta sijoittajat mieluummin myyvät ylihinnoiteltuja osakkeitaan pois kuin ostavat niitä. Tästä johtuukin, että osakekurssit eivät millään nouse, vaikka BKT kasvaisikin tasaiseen tahtiin. Luonnollisesti korkeat korot saavat sijoittajat ylipainottamaan bondisijoituksia eli rahaa siirtyy osakkeista korkoinstrumentteihin, eivätkä osakekurssit nouse.

Toinen kriittinen muuttuja on se, kuinka paljon sijoittajat odottavat sijoittamiltaan yrityksiltä tulevaisuudessa. Ensimmäisen 17 vuoden jakson aikana odotukset laskivat merkittävästi, koska yritysten voitot eivät näyttäneet hyviltä. Nämä kaksi talouden muuttujaa yhdessä aiheuttivat vuosien 1964-1981 mitättömän pienen osakekurssien nousun. Lyhyesti sanottuna maan talouden ja liiketoiminnan kasvaessa tämän liiketoiminnan arvo sijoittajien silmissä kutistui.
Toisen 17 vuoden jakson aikana korkojen lasku ja sijoittajien parempi usko tulevaisuudesta saivat osakekurssit nousemaan valtavasti. Yhtälöön tulivat mukaan myös psykologiset tekijät. Spekulatiivinen kaupankäynti lisääntyi, mikä hilasi kursseja entisestään ylöspäin.