Seuraa johtavaa rahastoa
Sijoitusrahastoista vain harva tekee itse perusteellista työtä menestyksenä eteen ja enemmistö ei kykene tavoittelemansa indeksin lyömiseen.
Legg Mason sijoitusyhtiön sivuilla kirjoittava Michael J. Mauboussin kirjoituksessa on kuvailtu varsin kriittisesti rahastoja. Hän mm. siteeraa erästä Brian Busheen tutkimusta institutionaalisista sijoittajista. Sen mukaan näistä 61 % on näennäisindeksoijia, 31 % on lyhytaikaisia ja vain 8 % työhönsä omistautuvia. Mauboussin kirjoituksen mukaan rahastoista parhaiten ovat pärjänneet pienet yksityiset ja erikoistuneet rahastoyhtiöt, joilla on vain vähän rahastoja. Nuo suuret ja kauniit, pankkien tyttäret taas eivät ole päässeet huipputuloksiin.
Pomorskin tutkimus aktiivisesti hallinnoidusta rahastoista 1980–2003 kertoo seuraavaa. Johtavien, hyvin menestyneiden rahastojen matkiminen on hyvin yleistä. Jokaista johtavien rahastojen sijoittamaa dollaria kohde jäljittelijät sijoittavat 15–30 senttiä samoihin kohteisiin seuraavan vuosineljänneksen aikana. Huonosti menestyvät rahaston matkivat kaikkein eniten parhaita.
Jäljittelyn kohteena ovat erityisesti ns. huonosti näkyvät yhtiöt eli pienet ja vähän analysoidut. Tämä viittaa kirjoittajan mukaan siihen, että jäljittelijät uskovat johtavilla rahastoilla olevan erityisen hyvä kyky hankkia informaatiota markkinoilta.
Kaikesta huolimatta matkiminen kannattaa. Johtavien rahastojen ostamista ja myymistä osakkeista muodostettu long-short salkku tuotti tutkimuksessa 0,35 % kuukaudessa. Tosin sitten kun huomioitiin välityskulut, yrityskoon ja B/M-arvon vaikutus, tuotto putosi 0,16 %:iin ja menetti tilastollisen merkityksen.
Tulokset voisivat päteä hyvinkin Suomessa, olihan Talouselämä lehden artikkelissa 10 vuoden ajan parhaiten menestyneissä rahastoissa samoja piirteitä.