Vain omaisuus merkitsee
Varsin monessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että B/P (kirja-arvo per käypä arvo) on paras valintakriteeri jos käytetään vain yhtä fundamenttiarvoa.
Uusi näkökulma samaan on Cooper & Gulen & Schill tutkimus tulosraporttien kirja-arvon muutoksista. Aineisto on USA:n osakkeista vuosilta 1963–2003.
Aineisto oli ryhmitelty kirjanpitoarvon muutosten mukaan kymmenen ryhmään. Yhtiöt, joilla Kirja-arvoltaan eniten pienentynyt kymmenys tuotti 9,1 % kun taas kirja-arvoltaan eniten kasvaneen kymmenyksen muutos oli -10,4 %.
Muissa kymmenyksissä ero oli samansuuntainen vaikka pienempi.
Lopputulos säilyi vaikka vakioitiin tavanomaiset osakkeisiin eniten vaikuttava tekijät: B/P-arvo, yrityskoko, momentum ja kasvuluvut. Myös omaisuusmuutosta koskevan vuoden lähivuosina tuottoero oli samansuuntainen.
Ja tutkimuksessa on lisäksi tarkasteltu tuottoeroa vuosittain ja havaittu tuottoero oli olemassa vielä aineiston tuoreimmassakin päässä.
Mitä sitten OMXH osakkeiden suhteen voisi päätellä tuosta USA:n aineistosta. Fundamenttiluvuista B/P on painava ja sen muutos voi olla painavampi.
Arvostrategiasta
Bloginpitäjä Päivätreidarin palstalla on käyty keskustelua arvosijoittamisesta. Keskustelun herättäjänä oli Nordnet välittäjän Ekspertti-nimisessä palvelussa on Suomena edustanut Lindströmit arvosijoittamiseksi nimeämällä salkulla.
Taloustutkimuksessa nimitys on tunnuslukuanomalia. Se tarkoittaa, että yhtiöiden tilinpäätösten tunnusluvuista voidaan tehdä johtopäätöksiä, joilla sijoituksilla saadaan keskimääräistä parempaa tuottoa. Aihetta on tutkittu toki USA:n aineistolla, jossa on todettu tunnuslukuanomalian olemassaolo.
Tampereen yliopistolla 2006 valmistuneessa Harri Salon lopputyössä on tutkittu tunnuslukuanomalioihin perustuvia arvostrategioita Helsingin pörssissä. Tutkimusaineisto on tuoretta ja koska se kattaa vuodet 1999–2006 mukana on sekä pörssin nousua että myös laskua.
Lyhyesti tutkimuksen mukaan arvopreemio todennettiin tunnusluvuille: markkina-arvo (=koko), B/M ja P/E. Tutkimuksen arvopreemiot olivat huomattavia pitkän aikavälin keskimääräisten tuottojen, kumulatiivisten markkinakorjattujen tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen. Ja liittyen yllä mainittuun arvosijoittamiseen tällä hetkellä, julkaisun yhteenvedossa todetaan: Arvopreemio kasvaa voimakkaimmin kun markkinaindeksi laskee.
Lopputulos taitaa taas kerran olla osakemarkkinoiden paradoksi: Arvosijoittaminen on hyvä strategia, jos tietää markkinoiden kokonaissuunnan. Toki vähemmän raflaava johtopäätös on, että yrityskoon, B/M ja P/E lukujen avulla valituilla yhtiöillä on mahdollista rakentaa osakesalkku, joka pidemmällä aikavälillä tuottaa indeksiä paremmin ja myös huonossa markkinatilanteessa vähintään kohtuullisesti.
Onnistuuko markkina-ajoitus
Eräs varsin yleinen sijoitustyyli tasapainottelee osakkeiden ja korkotuotteiden välillä. Kun osakkeet ovat nousussa, pidetään sijoitussalkun painopiste osakkeissa ja osakkeiden laskiessa painopiste on korkopapereissa. Helppoa, jos vain tietäisivät tulevatko osakkeet laskemaan vai nousemaan tulevaisuudessa. Kenneth L Fisher on eräs joka on tutkinut tätä ajoittamisen ongelmaa.
Artikkelissa Blowing Bubbles Fisher ja Statman ovat tutkineet investoijaryhmien mielipiteitä tulevasta kehityksestä ja verrattu niitä sitten toteutuneeseen ajallisesti lähellä vuosituhannen pörssikuplaa.
Tulosten mukaan yksityiset sijoittajat olivat optimistisia ja menneisyydessä tapahtuneen osakekurssien nousun ennakoivan myös tulevaa nousua.. Samoin he uskoivat omin sijoitustensa tuottavan noin neljänneksen tai viidenneksen enemmän kuin indeksit. Myös, vaikka lyhyen tähtäimen tuotto-odotuksia jouduttiin pudottamaan, yksityiset sijoittajat uskoivat pitkän tähtäimen tuoton pysyvän ennallaan.
Institutionaaliset sijoittajat puolestaan uskoivat, että menneisyyden kurssinousu ennakoi tulevaa tuottojen pienenemistä. Mutta sitten kun tuotot olivat kääntyneet laskuun, he uskoivat taas uuteen käänteeseen.
Fisherin mukaan kumpikin ryhmä oli väärässä.
Uudemmassa artikkelissa Market Timing Fisher on tutkinut kolmen ajoitustyylin vaikutusta tuottoihin ja verrannut niitä osta ja pidä strategian tuottoon. Ajoitustyylit olivat keskimääräinen P/E-luku, keskimääräinen osinkotuotto ja sentimentti-indikaattori. Tutkimuksen mukaan ennusteet, joissa yli pitkän aikavälin keskiarvon kohoavien P/E-lukujen tai osinkotuoton antaman ajoitussignaalin perusteella olisi vaihdettu osakkeista korkoinstrumentteihin, olisivat tuottaneet vähemmän kuin osta ja pidä strategia. Toki löytyi määrättyjä P/E- ja osinkotuottotasoja, joilla olisi päästy suurempaan tuottoon. Mutten sen edellytyksenä olisi ollut, että olisi tiedetty keksiarvon määrityksessä tarvittava tuleva tuottotaso.
Sentimentti-indeksin mukaan toimiva ajoittaja olisi ansainnut vuosina 1964-2002 hiukan enemmän 48 USD kuin osta ja pidä sijoittajan 44 USD. Tulosta Fisher ei pidä kovin relaibelina.
Kolmas tuore artikkeli Market Timing at Home and Abroad on sitten jo vähän ristiriitainen. Siinä on tutkittu P/E ja osinkotuoton ennustearvoa USA:n lisäksi Saksassa, Japanissa ja Englannissa. Kun joissakin maissa ennustearvoa näyttää olevan, Fisherin johtopäätös on, että ennustemenetelmä ei ole kelvollinen koska se ei ole universaali.
Minusta Fisherin johtopäätökset ovat ristiriitaiset ainakin viimeisessä artikkelissa, minulle riittää vallan hyvin, että tiedän jonkun kursseja ennakoivan menetelmän pätevän osalla markkinoita.