Vain omaisuus merkitsee
Varsin monessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että B/P (kirja-arvo per käypä arvo) on paras valintakriteeri jos käytetään vain yhtä fundamenttiarvoa.
Uusi näkökulma samaan on Cooper & Gulen & Schill tutkimus tulosraporttien kirja-arvon muutoksista. Aineisto on USA:n osakkeista vuosilta 1963–2003.
Aineisto oli ryhmitelty kirjanpitoarvon muutosten mukaan kymmenen ryhmään. Yhtiöt, joilla Kirja-arvoltaan eniten pienentynyt kymmenys tuotti 9,1 % kun taas kirja-arvoltaan eniten kasvaneen kymmenyksen muutos oli -10,4 %.
Muissa kymmenyksissä ero oli samansuuntainen vaikka pienempi.
Lopputulos säilyi vaikka vakioitiin tavanomaiset osakkeisiin eniten vaikuttava tekijät: B/P-arvo, yrityskoko, momentum ja kasvuluvut. Myös omaisuusmuutosta koskevan vuoden lähivuosina tuottoero oli samansuuntainen.
Ja tutkimuksessa on lisäksi tarkasteltu tuottoeroa vuosittain ja havaittu tuottoero oli olemassa vielä aineiston tuoreimmassakin päässä.
Mitä sitten OMXH osakkeiden suhteen voisi päätellä tuosta USA:n aineistosta. Fundamenttiluvuista B/P on painava ja sen muutos voi olla painavampi.
Arvostrategiasta
Bloginpitäjä Päivätreidarin palstalla on käyty keskustelua arvosijoittamisesta. Keskustelun herättäjänä oli Nordnet välittäjän Ekspertti-nimisessä palvelussa on Suomena edustanut Lindströmit arvosijoittamiseksi nimeämällä salkulla.
Taloustutkimuksessa nimitys on tunnuslukuanomalia. Se tarkoittaa, että yhtiöiden tilinpäätösten tunnusluvuista voidaan tehdä johtopäätöksiä, joilla sijoituksilla saadaan keskimääräistä parempaa tuottoa. Aihetta on tutkittu toki USA:n aineistolla, jossa on todettu tunnuslukuanomalian olemassaolo.
Tampereen yliopistolla 2006 valmistuneessa Harri Salon lopputyössä on tutkittu tunnuslukuanomalioihin perustuvia arvostrategioita Helsingin pörssissä. Tutkimusaineisto on tuoretta ja koska se kattaa vuodet 1999–2006 mukana on sekä pörssin nousua että myös laskua.
Lyhyesti tutkimuksen mukaan arvopreemio todennettiin tunnusluvuille: markkina-arvo (=koko), B/M ja P/E. Tutkimuksen arvopreemiot olivat huomattavia pitkän aikavälin keskimääräisten tuottojen, kumulatiivisten markkinakorjattujen tuottojen ja riskikorjattujen tuottojen suhteen. Ja liittyen yllä mainittuun arvosijoittamiseen tällä hetkellä, julkaisun yhteenvedossa todetaan: Arvopreemio kasvaa voimakkaimmin kun markkinaindeksi laskee.
Lopputulos taitaa taas kerran olla osakemarkkinoiden paradoksi: Arvosijoittaminen on hyvä strategia, jos tietää markkinoiden kokonaissuunnan. Toki vähemmän raflaava johtopäätös on, että yrityskoon, B/M ja P/E lukujen avulla valituilla yhtiöillä on mahdollista rakentaa osakesalkku, joka pidemmällä aikavälillä tuottaa indeksiä paremmin ja myös huonossa markkinatilanteessa vähintään kohtuullisesti.