Seuraa johtavaa rahastoa
Sijoitusrahastoista vain harva tekee itse perusteellista työtä menestyksenä eteen ja enemmistö ei kykene tavoittelemansa indeksin lyömiseen.
Legg Mason sijoitusyhtiön sivuilla kirjoittava Michael J. Mauboussin kirjoituksessa on kuvailtu varsin kriittisesti rahastoja. Hän mm. siteeraa erästä Brian Busheen tutkimusta institutionaalisista sijoittajista. Sen mukaan näistä 61 % on näennäisindeksoijia, 31 % on lyhytaikaisia ja vain 8 % työhönsä omistautuvia. Mauboussin kirjoituksen mukaan rahastoista parhaiten ovat pärjänneet pienet yksityiset ja erikoistuneet rahastoyhtiöt, joilla on vain vähän rahastoja. Nuo suuret ja kauniit, pankkien tyttäret taas eivät ole päässeet huipputuloksiin.
Pomorskin tutkimus aktiivisesti hallinnoidusta rahastoista 1980–2003 kertoo seuraavaa. Johtavien, hyvin menestyneiden rahastojen matkiminen on hyvin yleistä. Jokaista johtavien rahastojen sijoittamaa dollaria kohde jäljittelijät sijoittavat 15–30 senttiä samoihin kohteisiin seuraavan vuosineljänneksen aikana. Huonosti menestyvät rahaston matkivat kaikkein eniten parhaita.
Jäljittelyn kohteena ovat erityisesti ns. huonosti näkyvät yhtiöt eli pienet ja vähän analysoidut. Tämä viittaa kirjoittajan mukaan siihen, että jäljittelijät uskovat johtavilla rahastoilla olevan erityisen hyvä kyky hankkia informaatiota markkinoilta.
Kaikesta huolimatta matkiminen kannattaa. Johtavien rahastojen ostamista ja myymistä osakkeista muodostettu long-short salkku tuotti tutkimuksessa 0,35 % kuukaudessa. Tosin sitten kun huomioitiin välityskulut, yrityskoon ja B/M-arvon vaikutus, tuotto putosi 0,16 %:iin ja menetti tilastollisen merkityksen.
Tulokset voisivat päteä hyvinkin Suomessa, olihan Talouselämä lehden artikkelissa 10 vuoden ajan parhaiten menestyneissä rahastoissa samoja piirteitä.
Eikö momentum sovi amatöörille
Wall Street Journal lehdessä on ollut Tikkataulu niminen kilpailu, jossa lehden lukijat ovat voineet osallistua 6 kuukautta kestävään sijoituskilpailuun ja lehti on samalla esitellyt sijoitusalan ammattilaisten salkkuvalintoja. Pettengiir et al ovat tehneet tutkimuksen näiden kahden sijoittajaryhmän osakevalinnoista lähinnä tuoton jatkuvuuden eli momentun strategian kannalta.
Vaikka ammattilaiset tutkimuksen mukaan päihittivätkin amatöörit, tutkimuksessa on mielenkiintoista lähinnä sen ajankohta 1999–2002 ja myös näiden kahden ryhmän vertailu.
Kummankin sijoittajaryhmän tuotto syntyi momentum osakkeista (menneisyydessä, 6kk ajalla menestyneistä) ja kurssihistorian perusteella neutraalien tai contrarian osakkeiden valita ei tuonut salkuille tuottoa.
Kun selvitettiin momentum osakkeiden merkitys 6 kk tuottoihin, niin ilmeni että ammattilaiset ovat taitavampia momentum osakkeiden valinnassa. He eivät ole suuntautuneet yhtä voimakkaasti menneisyydessä kaikkein parhaiten menestyneeseen kymmenykseen vaan pikemminkin 2. ja 3. desiiliin.
Kurssihistorian perusteella neutraalien tai contrarian osakkeiden valita ei tuonut tuottoa ja ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa.
Kokonaisuutena ammattilaiset saivat riskikorjattuna markkinoita parempaa tuottoa kun taas amatöörit hävisivät markkinoille. Tekijöiden johtopäätös on, että amatöörien kannattaa keskittyä tavoittelemaan pidemmän ajan tuottoa.
Kaksi osaketta riittää
Sveitsiläisillä suuryhtiöiden osakkeilla tehty Rey & Schmidin tutkimus antaa mielenkiintoisia tuloksia - tuoton jatkuvuuteen riittää kaksi osaketta eli yksi long ja short osake.
Yleensä momentum-tutkimuksissa long-haaraan valitaan kymmenesosa tai pienemmissä pörsseissä 30 % parhaiten menestyneistä osakkeista ja vastaava määrä short haaraan. Tämän tutkimuksen kohteena olivat Sveitsin pörssin suurimmat blue-chip osakkeet, joita oli 17–22 tutkimusajankohtana 1993–2003. Tutkimuksessa selvitettiin mitä vaikutusta 3-12 kuukauden momentum tuottoon oli kun mukaan otettiin yksi, kolme tai viisi kurssihistorian ääripään osaketta.
Tulosten mukaan yhdellä osakeparilla saatiin erinomainen tuotto, jopa 44 % vuodessa.Tutkimuksessa oli varsin monipuolisesti tarkastettu, ettei tulos johtunut osakkeiden erilaisesta riskitasosta tai yksittäisien osakkeen suuresta vaikutuksesta. Mielenkiintoisia tuloksia antoi aineiston jakaminen ajallisesti kahtia 1993-1998 ja 1999–2003, joka antaa kohtuudella kuvan siitä toimiiko strategia bull ja bear markkinoilla ja ennen kaikkea onko ilmiö kadonnut viime vuosina. Alkupään vuosittaiset kurssimuutokset olivat: long 27 %, short 2 % ja loppupää 16 % ja - 29 eli bull-markkinoilla tuotti vain log ja bear-markkinoilla molemmat, short puoli kuitenkin enemmän.
Myös portfolion muodostamiskustannuksia oli arvioitu ja sen mukaan strategia kestäisi 1,5-2 %:n kaupankäyntikulut.
Eli vaikka momentum ilmiönä olisi kadonnut tehokkailla markkinoilla, strategialla on silti edelleen saavutettavissa hyvä tuotto pienten maiden pörsseissä kuten blogissani elokuun 30 päivä epäilinkin.