Nykynäkemys sektorirotaatiosta

Sektorirotaatiolla tarkoitetaan sijoitustyyliä, jossa hyödynnetään eri toimialojen riippuvuutta talouden nousu ja taantumavaiheista. Sektorirotaation mukaan talouden kasvuvaiheissa ensimmäisessä parhaiten tuottaa teknologia ja liikenne, toisessa vaiheessa tuottaa perusmetallit ja investointitavarat ja kolmannessa vaiheessa energia ja kulutustavarat. Kun suhdanne etenee taantumaan sen alussa tuottavimmat toimialat ovat hyödykkeet ja telekommunikaatio ja viimeisessä suhdannevaiheessa tuottavin on rahoitus ja sykliset kulutustuotteet.

Tuore Stangl el al julkaisu on esittää tuloksia USA:n osakemarkkinoilta yhdeksän viimeisimmän taloussyklin ajalta vv. 1948-2006.

Tulosten mukaan, vaikka syklien ajoitus olisi ollut täydellinen, ei strategia olisi tuottanut ylimääräistä kuin marginaalisen 2,1 % vuodessa (Jensenin alfa). Syynä on, että suhdannekierron alun vaiheet I ja II olisivat tuoneet alituottoa (-5,3 % ja -1 %). Ainoastaan IV vaihe olisi tuonut 10,3 % Jensenin alfaa.Tämä siis täydellisellä markkina-ajoituksella, mutta parempaa tuottoon olisi päässyt markkinoiden mukaisella tuotolla vaiheissa I-III ja IV yhdistettynä käteiseen vaiheen IV aikana.

Valitettavasti suhdannevaiheet julkistetaan NBER:in toimesta vasta jälkikäteen, joten täydellinen markkina-ajoitus ei onnistu.

En pidä realistisena CXO Advisorin yhteenvetoa siirtyä käteiseen laman alkuhetkellä (Moreover, an arguably easier-to-time flight to cash during the first half of recessions offers greater potential) johtuen ajoitusvaikeudesta. Minusta realistista on painotta sijoituksia ns. jälkisyklisiin (hyödykkeet ja telekommunikaatio) osakkeisiin, jos epäilee taantuman olevan tulossa.